Katselimme yön pimeydessä tähtiä, pidimme toisiamme käsistä kiinni ja nautimme olosta. Makoilimme viileällä maalla toppatakit tuottaen lämpöä jottemme jäätyisi. Saimme kylmiä väristyksiä poskia pistelevästä pakkasesta ja hymyilimme onnellisina.
Mutta nyt kaikki on ohi. Makoilen yksin samassa kohtaa, en nauti olostani, enkä hymyile enään. En tunne pakkasta poskillani enkä kylmiä väristyksiä kehossani, jotka varoittavat kylmenevästä kehostani. Makoilen siinä yksin tunteettomana odottaen sinun paluuta. Vaikka tiedän että se on mahdotonta, odotan silti.
Sign
torstai 8. joulukuuta 2011
keskiviikko 30. marraskuuta 2011
~
Luulin tietäväni mitä on onnellisuus, tiesin mitä on onnellisuus. Olin lapsekkaasti onnellinen, niinkuin lasten kuuluukin. Kaikki oli kunnossa. Todellisuudessa helvetti odotti minua, tullen päivä päivältä lähemmäksi. Vähitellen se alkoi näyttäytyä, kertomaan olemassa olostaan. En tajunnut mitä kohti olin menossa. En tajua vieläkään. Tajuan vain, että sekunti sekunnilta lähestyn helvettiä enemmän ja enemmän, kuin tämä ei olisi jo tarpeeksi. En jaksa tätä enään, tuon olen kuullut suustani, nähnyt kirjoituksistani, lukenut aivoistani jo monesti, niin monesti etten kohta jaksa enää uskoa siihen.
Mikään ei mene enään niinkuin pitäisi.
Mikään ei mene enään niinkuin pitäisi.
sunnuntai 21. elokuuta 2011
Looking and thinking
Katson usein pitkät ajat muiden osaamista, haaveillen itse omaavani jotain, mitä osaisin paremmin kuin useimmat.
Ihailen usein pitkät ajat osaavani jotain, mistä voin olla ylpeä, mistä kertoa koko maailmalle että tämä on se, mitä osaan ja haluan!
Kadehdin usein pitkät ajat muiden taitoja, toivoen itsekkin osaavan.
Kävelen usein pitkät ajat miettien kuumeisesti, mikä on se mitä minä osaan? Miten voisin löytää sen? Miten parantaa itseäni siinä tietyssä asiassa?
Katson usein muiden kauneutta ja itsevarmuutta, kadehtien ja ihaillen, toivoen, että olisin joskus itse samanlainen.
Katson usein muiden rakkautta, ihaillen ja kadehtien, miksei minulla ole sitä omaa? Usein kysynkin itseltäni, onko se vika minussa? Mitä teen väärin? Miksei kukaan osoita kiinnostustaan, ihastustaan minua kohtaan? Onko sitä edes, eikö kukaan ole kiinnostunut minusta?
Toivon usein, hyvin usein, että minulla olisi se taito, se kauneus, se itsevarmuus ja se rakkain, kaikki yhdessä. Kaverit ja ystävät apuna. Auttaen minua parantamaan entisestään taitoani, tukemassa vaikeina aikoina sekä chemppaamassa jos olen epävarma.
Ihailen usein pitkät ajat osaavani jotain, mistä voin olla ylpeä, mistä kertoa koko maailmalle että tämä on se, mitä osaan ja haluan!
Kadehdin usein pitkät ajat muiden taitoja, toivoen itsekkin osaavan.
Kävelen usein pitkät ajat miettien kuumeisesti, mikä on se mitä minä osaan? Miten voisin löytää sen? Miten parantaa itseäni siinä tietyssä asiassa?
Katson usein muiden kauneutta ja itsevarmuutta, kadehtien ja ihaillen, toivoen, että olisin joskus itse samanlainen.
Katson usein muiden rakkautta, ihaillen ja kadehtien, miksei minulla ole sitä omaa? Usein kysynkin itseltäni, onko se vika minussa? Mitä teen väärin? Miksei kukaan osoita kiinnostustaan, ihastustaan minua kohtaan? Onko sitä edes, eikö kukaan ole kiinnostunut minusta?
Toivon usein, hyvin usein, että minulla olisi se taito, se kauneus, se itsevarmuus ja se rakkain, kaikki yhdessä. Kaverit ja ystävät apuna. Auttaen minua parantamaan entisestään taitoani, tukemassa vaikeina aikoina sekä chemppaamassa jos olen epävarma.
lauantai 30. heinäkuuta 2011
~
I hug you tight, I kiss you gently and the only thing you do, is push me away from you
______________________________________________________________________
Your gentle touch in my body. Your gentle kiss in my lips. Your genlte smile in my eyes. Your perfect lips in a smile. Your perfect laugh in my ears. Your perfect body against my weak and torn body
______________________________________________________________________
Your gentle touch in my body. Your gentle kiss in my lips. Your genlte smile in my eyes. Your perfect lips in a smile. Your perfect laugh in my ears. Your perfect body against my weak and torn body
perjantai 1. heinäkuuta 2011
-
Valheesi satuttaa minua, kirouksesi viiltävät mieltäni, lyönneistäsi tiedän tunteesi, vihasi minua kohtaan, inhosi. Näen kuinka ihollasi virtaa inhon ja kuvotuksen väreet. Joka kerta kun katsot minua, väreet virtaavat. Miksi pidät minua lähelläsi vaikka inhoatkin? Onko inhosi alla muita tunteita? Mitä olen tehnyt väärin sinulle? Olet jumalainen olento, mutta niin väkivaltainen ja olen tuskissani takiasi, henkäykseni alkavat olla viimeisiäni, minua ei ole rakennettu kestämään tätä. Päästä minut pois jos oikeasti välität.
maanantai 18. huhtikuuta 2011
Touch
Kosketuksesi ihollani ovat kuin huumeita narkkareille.
Bridge
Would you want to walk with me, hand to hand, over the unsatisfied and weak bridge?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)