Katselimme yön pimeydessä tähtiä, pidimme toisiamme käsistä kiinni ja nautimme olosta. Makoilimme viileällä maalla toppatakit tuottaen lämpöä jottemme jäätyisi. Saimme kylmiä väristyksiä poskia pistelevästä pakkasesta ja hymyilimme onnellisina.
Mutta nyt kaikki on ohi. Makoilen yksin samassa kohtaa, en nauti olostani, enkä hymyile enään. En tunne pakkasta poskillani enkä kylmiä väristyksiä kehossani, jotka varoittavat kylmenevästä kehostani. Makoilen siinä yksin tunteettomana odottaen sinun paluuta. Vaikka tiedän että se on mahdotonta, odotan silti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti