Luulin tietäväni mitä on onnellisuus, tiesin mitä on onnellisuus. Olin lapsekkaasti onnellinen, niinkuin lasten kuuluukin. Kaikki oli kunnossa. Todellisuudessa helvetti odotti minua, tullen päivä päivältä lähemmäksi. Vähitellen se alkoi näyttäytyä, kertomaan olemassa olostaan. En tajunnut mitä kohti olin menossa. En tajua vieläkään. Tajuan vain, että sekunti sekunnilta lähestyn helvettiä enemmän ja enemmän, kuin tämä ei olisi jo tarpeeksi. En jaksa tätä enään, tuon olen kuullut suustani, nähnyt kirjoituksistani, lukenut aivoistani jo monesti, niin monesti etten kohta jaksa enää uskoa siihen.
Mikään ei mene enään niinkuin pitäisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti